Pyydystämme hetkiä

Sain raparperilahjan.

***
Blogi vetäytyy kesälomalle, palataan asiaan kenties syksyllä!

12.6.2011

Lauantai-iltapäivä mökillä. Entisten nuorten sävellahja soi matkaradiossa. Kukaan ei tarvitse meitä juuri nyt.

***
Ilona V

Käsitteellinen fokukseni ei toimi.

***
Susanna

Seurasin valon ja varjon leikkejä kotini seinillä.

Yhtäkkiä huomaan: on ikävä. Ikävä naurua, kuplivaa iloa, riekkumista paikasta toiseen, ikävä haparoivia sanoja "Inka kato, Inka kato". Loma kaukana perheestä. Kunnes huomaan, eteinen on täynnä reppuja ja kenkiä. Nuorimmainen juoksee vastaan halaamaan, ja toinenkin myöntää, että enemmän oli ikävä sua kuin tietokonetta. Täydellisyys.

***

Yhä vähemmän minulla itselläni on sanoja näihin hetkiin.

29.5.2011

Susanna

Oloni on hauras kuin kuvan kuivattu ruusu.

***
Sofia

Kuokkavieras.

***
Ilona V

En ole ehkä koskaan ollut olemassa.

15.5.2011

Kaukainen Ameriikan-täti ilmoitti tulevansa meille kylään. Minä en ymmärtänyt, mitä hän meillä tekee, vieras ihminen. Hänellä oli mukanaan valokuvia taloista ja ihmisistä. Hänen isoisänsä oli lähtenyt Suomesta Ameriikkaan paremman elämän toivossa. Täti kertoi, ettei isoisä ollut löytänyt parempaa elämää vaan ainoastaan köyhyyttä ja raatamista. Talo Suomessa ja talo Ameriikassa näyttivät kuvissa samanlaisilta. Isoisällä ei ollut varaa tulla enää takaisin. Niin alkoi uusi sukupolvien ketju, jonka osa on tämä täti, joka nyt tänne ilmestyi. Matkan täytyi olla hänelle tärkeä, koska hän niin päättäväisesti oli meille saapunut. Minua kosketti tuo tarina isoisästä ja hetken jaoin jonkin suuren tunteen tuon vieraan tädin kanssa. Kuvan talo ei liity tapaukseen.

***

Melko täyteläinen eväsretkihetki.

***

Satumetsä ja suon hiljaisuus.
Haaveiden maa.
Unohdettu maailma ja sen rauha.
Aikamoinen aarre ihan takapihan takana.

8.5.2011

Inka

Auringon laskiessa iltakävelyllä ystävän kanssa. Luonnon ihmeitä ihastelemassa ja ystävyydestä puhumassa. Keskellä viikkoa pysäyttävän ihana hetki.

***

Annika

Löysin kevään vihreyden viiden ja puolen tunnin junamatkan päästä.

***
Ilona H

Runo, joka on nuoruusajoista lähtien ohjannut elämääni.

"Laskevan auringon viimeiset säteet

näyttävät tietä

jota mielelläni kulkisin

Tuulen ajamat pilvet

näyttävät tietä

jota mielelläni kulkisin

Lehtien kahina jaloissani

kuiskaa

anna mennä, älä pidätä,

niin löydät tien vapauteen"

(M. Bickel)

Tämän kuvan minä otin tänään.

***

Olina

Pitääkö villihanhea väistää? Ovatko äkäisiä? Se on ensimmäinen ajatus, mielessä tarinat kotihanhista, jotka päihittävät parhaat vahtikoiratkin ärhäkkyydessään. Ja toinen: Ovatko ne pari ajasta iäisyyteen? Pidän silmällä rantahiekassa möyrivää lasta ja lähestyvää pariskuntaa. Kaivan kameraa. Huvittavia ne ainakin ovat, tonkivat kaulat pitkinä pohjamutaa, vuoronperään, yhtaikaa. Katsovat meihin ja lähtevät tylsistyneen oloisina jatkamaan matkaansa. Tahtoisin huutaa perään: Älkää tehkö pesää tähän, vaikka rantakaislikko onkin hieno! Ilman lämmitessä täällä on kymmeniä veteen ja takaisin juoksevia, tämä keväinen rauha on väliaikaista, illuusio.

***

Hiukan vihertää, mutta vielä näkee, ei ole lehtipeittoja. Tämä on hyvä aika.

1.5.2011

Annika

Täällä metän keskellä myö pelataan synttärijuhlissa jalkapalloa pitkissä kalsareissa, kun aurinko laskee horisonttiin ja varjot pitenevät.

***

Löysin tästä hyvän makuupaikan. Auringon lämpö tulee sopivasti tähän maton reunalle asti. Mikäs tässä on ollessa, oman ihmisen koulukirjat tyynynä. Välillä minä käyn salaa sängylläkin. Sieltä voi tarkkailla, ketä ulkona liikkuu.

***

Kummallista, miten kasvu jaksaa kiinnostaa minua vuodesta toiseen, vaikka se on joka vuosi samaa, joka vuosi samassa järjestyksessä. Ihmisen muisti on lyhyt, pitkän talven aikana ehtii unohtaa elämän, siksi sen edessä joka kevät haltioituu.

24.4.2011

Riikka

Hetki jona punaista pyöräili kuvaan ikuistaessani huhtikuun harmautta.

***

Yön pimeydessä on jotakin pysäyttävää, hienoa.
Polkua pitkin pihasaunan lämpöön,
nauttien löylyistä yksin omien ajatusten kanssa,
ääretön tähtitaivas.
Oma hetki kiireisen päivän jälkeen.
Täydellistä.

***

Tämä on lintujen kaupunginosa. Tämä on ilta-auringon kaupunginosa. Täällä kasvaa lumikelloja keskellä tienpiennarta, keskellä ei-mitään. Taidan olla kotona.

***

Ensimmäinen lämmin kevätpäivä, sunnuntai. Ihmiset tulevat ulos taloistaan. Ulkoa kuuluu ääniä ja sitten taas on hiljaista. Heitä ei näy, mutta ovat kyllä kotona. Ei ole kiire mihinkään. Kaipaan sitä tunnelmaa.

***

Elämänjälkiä

Kun näemme luonnossa kevään merkit

antaa se taas uskoa ja toivoa

iloa ja valoa omaankin elämäämme.

Kun on pimein syksy, kylmin talvi,

mielikuvat keväästä silmuineen auttavat

mutta nyt ei enää tarvitse kuvitella.

Kevät on tullut, kesä ovella – TERVETULOA!

***

Annika

17.4.2011

Annika

Keväisen iltapäiväkahvihetken jälkeen.

***

Vedet ovat vapaat.

***

Kerran vuodessa aina 13. huhtikuuta on haaveilupäivä. Kirjoitan ylös ajatuksiani haaveista, tulevaisuudesta ja elämästä. Nyt haaveita ei tunnu olevan. Sanoja on paljonkin, muttei mitään selkeyttä, ei ruusunpunaista. Silloin mietin, kenties olenkin jo onnellinen, elän haavettani. Hetki, jolloin ymmärrän sen. Hetkien pyydystäminen on saanut minutkin kuvaamaan ja tallentamaan ajatuksia. Kirjoittamaan sanoja. Haaveet ovat nyt muistissa.

***

Solen

Hetki, jolloin suru on aina syvin ja ilo aina suurin.

10.4.2011

Susanna

Pidän sumusta. Se maalaa maiseman utuiseksi ja kiehtovaksi. Kauniiksi, erilaiseksi. Piilottaa juuret ja vie huomion latvoihin. Kätkee määränpään ja pakottaa katsomaan lähelle.

***

Sofia

Selviytyjäluonne.

***

Minä olen puistossa, hengitän. Linnuista lähtee hurja ääni, en edes arvaa kuinka monta nokkatyyppiä, siipieläintä, räpyläjalkaa, koukkuvarvasta järvellä on. Äänimaisema on upeinta, mitä olen hetkeen kuullut.

***

Minulla tulee kiire kuvaamaan hetkeä, jona lauantai-illan aurinko kylvettää olohuonetta. Rekkukin ihmettelee kummaa valoilmiötä. Tämä onnellisuuden talo.

***

Elämänjälkiä

Annetaan lumen sulaa jotta ruoho pääsee tilalle…

Vaihdetaan sukset pyöriin,

toppavaatteet kevyempiin…

Peipposia liikkui jo viis , puolikuuta kesään siis…

Annetaan auringon sulattaa ja lämmittää, herättää ja virkistää !!!!!!

3.4.2011

elämänjälkiä

Iloa, väriä, leikkiä, heittäytymistä
-
aikuisenkin arkea piristää jos osaa kuin lapsi heittäytyä nauttimaan hetkistä…

***
Ilona H

Ylläksen tunturijono. Ihminen on pieni täällä. Korkeuden, luonnon kauneus ja pelottavuus samalla hetkellä läsnä.

***

Yllätyn, kun sunnuntaille ei enää riitä sanoja.

***

Joskus mietin, kuka olen. Tulee mieleen, miksi minä täällä blogimaailmassa pyörin. Vaikken kirjoita omaa sellaista, luen niitä kuitenkin joka päivä. Ja kuitenkin, olen tyttönen vasta, lukiolainen. Sitten ymmärrän, ei haittaa, vaikka erotun. Ikä vain numeroita ja sydämessä olen juuri tällainen. Juuri tällainen. Nyt koeviikko, teehetkiä, kirpputoreja. Pysähtymistä sen äärelle, että maailma on suuri. Ja senkin, että minä olen pieni.

***

Minerva

Pudotan paahdettuja siemeniä lusikasta, kauhon lisää, pudotan. Niin kuin lapsi hiekkaa. Mutta näillä ei ole hiekan ääni, vaan sadekepin kevyt virta. Tänä keväänä tahdon rakentaa sellaisen, sadekepin. Kuulla jyvien rapisevan kuin pisarat peltikatolla.

***

Olina

Pienin jaloin kipität metrin verran maan yllä. Olet ihme, kuljet vetten päällä! Omenapuut kierrät moneen kertaan, vesi tippuu pitkin jääpuikon kylkeä ja sinä naurat. Minäkin, vaikka vajoan joka askeleella.

***

Pikkujutut

Mansikka, kakku, mansikkakakku. Yksi lähestyvän kesän parhaista merkeistä.

***

Unisukka

Minusta tulee kummitäti.

27.3.2011

Annika

Hiihtoretkellä tuuli oli lempeä, se puhalsi kaislikosta kevään tuoksua. Kotimatkalla valo oli jo vaaleanpunainen.

***

Elämänjälkiä

Vielä ei ole leskenlehtien aika mutta lapsuudesta nämä muistan… lähes varrettomana poimittiin , äidille vietiin juoksujalkaa, se ilo, innostus, ja kevätolo!! Nyt omat pienet lapset poimivat samalla tavalla varrettomina maljakkoon tuotavaksi… Ilolla laitan kaikki veteen, pöydälle - tavoitan oman lapsen sisältäni samalla... Ja se kesäaika – nämä pientareella nähtyään siihen on jo pakko uskoa…

***

Ilona H.

Istahdan kiireen keskellä aamukahvin kanssa. Minulla on kirjakasa, jota luen sikin sokin. Tänään luin, että asiat, joista ihminen iloitsee, ovat yksilöllisiä. Edes lottovoitosta eivät kaikki ole iloisia. Joku voi olla pettynyt, että joutuu jakamaan voiton toisten kanssa. Miten me asiat näemmekään - mitä minä näen tänään?

***

Ilona V.

Tällä viikolla silmä oli erityisen herkkä ymmärtämään rumaa kaunista.

***