Luen lehdestä hyvästä parisuhteesta. Koen olevani maailman onnellisin nainen.
***
Ilona H
Huolettoman lomalaisen aamiainen.
***
Sain raparperilahjan.
***
Blogi vetäytyy kesälomalle, palataan asiaan kenties syksyllä!
19.6.2011
Annika
***
Ilona H
Sain raparperilahjan.
***
Blogi vetäytyy kesälomalle, palataan asiaan kenties syksyllä!
***
Ilona H
Sain raparperilahjan.
***
Blogi vetäytyy kesälomalle, palataan asiaan kenties syksyllä!
5.6.2011
Inka
Yhä vähemmän minulla itselläni on sanoja näihin hetkiin.
Yhtäkkiä huomaan: on ikävä. Ikävä naurua, kuplivaa iloa, riekkumista paikasta toiseen, ikävä haparoivia sanoja "Inka kato, Inka kato". Loma kaukana perheestä. Kunnes huomaan, eteinen on täynnä reppuja ja kenkiä. Nuorimmainen juoksee vastaan halaamaan, ja toinenkin myöntää, että enemmän oli ikävä sua kuin tietokonetta. Täydellisyys.
***
Yhä vähemmän minulla itselläni on sanoja näihin hetkiin.
15.5.2011
Ilona H
***
Satumetsä ja suon hiljaisuus.
Haaveiden maa.
Unohdettu maailma ja sen rauha.
Aikamoinen aarre ihan takapihan takana.
Kaukainen Ameriikan-täti ilmoitti tulevansa meille kylään. Minä en ymmärtänyt, mitä hän meillä tekee, vieras ihminen. Hänellä oli mukanaan valokuvia taloista ja ihmisistä. Hänen isoisänsä oli lähtenyt Suomesta Ameriikkaan paremman elämän toivossa. Täti kertoi, ettei isoisä ollut löytänyt parempaa elämää vaan ainoastaan köyhyyttä ja raatamista. Talo Suomessa ja talo Ameriikassa näyttivät kuvissa samanlaisilta. Isoisällä ei ollut varaa tulla enää takaisin. Niin alkoi uusi sukupolvien ketju, jonka osa on tämä täti, joka nyt tänne ilmestyi. Matkan täytyi olla hänelle tärkeä, koska hän niin päättäväisesti oli meille saapunut. Minua kosketti tuo tarina isoisästä ja hetken jaoin jonkin suuren tunteen tuon vieraan tädin kanssa. Kuvan talo ei liity tapaukseen.
***
Melko täyteläinen eväsretkihetki.
***
Satumetsä ja suon hiljaisuus.
Haaveiden maa.
Unohdettu maailma ja sen rauha.
Aikamoinen aarre ihan takapihan takana.
8.5.2011
Inka
Auringon laskiessa iltakävelyllä ystävän kanssa. Luonnon ihmeitä ihastelemassa ja ystävyydestä puhumassa. Keskellä viikkoa pysäyttävän ihana hetki.
***
Ilona H
Runo, joka on nuoruusajoista lähtien ohjannut elämääni.
Auringon laskiessa iltakävelyllä ystävän kanssa. Luonnon ihmeitä ihastelemassa ja ystävyydestä puhumassa. Keskellä viikkoa pysäyttävän ihana hetki.
***
Löysin kevään vihreyden viiden ja puolen tunnin junamatkan päästä.
Ilona H
Runo, joka on nuoruusajoista lähtien ohjannut elämääni.
"Laskevan auringon viimeiset säteet
näyttävät tietä
jota mielelläni kulkisin
Tuulen ajamat pilvet
näyttävät tietä
jota mielelläni kulkisin
Lehtien kahina jaloissani
kuiskaa
anna mennä, älä pidätä,
niin löydät tien vapauteen"
(M. Bickel)
Tämän kuvan minä otin tänään.
***
Pitääkö villihanhea väistää? Ovatko äkäisiä? Se on ensimmäinen ajatus, mielessä tarinat kotihanhista, jotka päihittävät parhaat vahtikoiratkin ärhäkkyydessään. Ja toinen: Ovatko ne pari ajasta iäisyyteen? Pidän silmällä rantahiekassa möyrivää lasta ja lähestyvää pariskuntaa. Kaivan kameraa. Huvittavia ne ainakin ovat, tonkivat kaulat pitkinä pohjamutaa, vuoronperään, yhtaikaa. Katsovat meihin ja lähtevät tylsistyneen oloisina jatkamaan matkaansa. Tahtoisin huutaa perään: Älkää tehkö pesää tähän, vaikka rantakaislikko onkin hieno! Ilman lämmitessä täällä on kymmeniä veteen ja takaisin juoksevia, tämä keväinen rauha on väliaikaista, illuusio.
***
Hiukan vihertää, mutta vielä näkee, ei ole lehtipeittoja. Tämä on hyvä aika.
1.5.2011
Annika
***
Täällä metän keskellä myö pelataan synttärijuhlissa jalkapalloa pitkissä kalsareissa, kun aurinko laskee horisonttiin ja varjot pitenevät.
***
Löysin tästä hyvän makuupaikan. Auringon lämpö tulee sopivasti tähän maton reunalle asti. Mikäs tässä on ollessa, oman ihmisen koulukirjat tyynynä. Välillä minä käyn salaa sängylläkin. Sieltä voi tarkkailla, ketä ulkona liikkuu.
***
Kummallista, miten kasvu jaksaa kiinnostaa minua vuodesta toiseen, vaikka se on joka vuosi samaa, joka vuosi samassa järjestyksessä. Ihmisen muisti on lyhyt, pitkän talven aikana ehtii unohtaa elämän, siksi sen edessä joka kevät haltioituu.
24.4.2011
Riikka
Hetki jona punaista pyöräili kuvaan ikuistaessani huhtikuun harmautta.
***
Yön pimeydessä on jotakin pysäyttävää, hienoa.
Polkua pitkin pihasaunan lämpöön,
nauttien löylyistä yksin omien ajatusten kanssa,
ääretön tähtitaivas.
Oma hetki kiireisen päivän jälkeen.
Täydellistä.
Polkua pitkin pihasaunan lämpöön,
nauttien löylyistä yksin omien ajatusten kanssa,
ääretön tähtitaivas.
Oma hetki kiireisen päivän jälkeen.
Täydellistä.
***
Tämä on lintujen kaupunginosa. Tämä on ilta-auringon kaupunginosa. Täällä kasvaa lumikelloja keskellä tienpiennarta, keskellä ei-mitään. Taidan olla kotona.
***
Ensimmäinen lämmin kevätpäivä, sunnuntai. Ihmiset tulevat ulos taloistaan. Ulkoa kuuluu ääniä ja sitten taas on hiljaista. Heitä ei näy, mutta ovat kyllä kotona. Ei ole kiire mihinkään. Kaipaan sitä tunnelmaa.
***
Elämänjälkiä
Kun näemme luonnossa kevään merkit
antaa se taas uskoa ja toivoa
iloa ja valoa omaankin elämäämme.
Kun on pimein syksy, kylmin talvi,
mielikuvat keväästä silmuineen auttavat
mutta nyt ei enää tarvitse kuvitella.
Kevät on tullut, kesä ovella – TERVETULOA!
***
17.4.2011
Annika
Keväisen iltapäiväkahvihetken jälkeen.
***
Vedet ovat vapaat.
***
Kerran vuodessa aina 13. huhtikuuta on haaveilupäivä. Kirjoitan ylös ajatuksiani haaveista, tulevaisuudesta ja elämästä. Nyt haaveita ei tunnu olevan. Sanoja on paljonkin, muttei mitään selkeyttä, ei ruusunpunaista. Silloin mietin, kenties olenkin jo onnellinen, elän haavettani. Hetki, jolloin ymmärrän sen. Hetkien pyydystäminen on saanut minutkin kuvaamaan ja tallentamaan ajatuksia. Kirjoittamaan sanoja. Haaveet ovat nyt muistissa.
***
Hetki, jolloin suru on aina syvin ja ilo aina suurin.
10.4.2011
Susanna
Pidän sumusta. Se maalaa maiseman utuiseksi ja kiehtovaksi. Kauniiksi, erilaiseksi. Piilottaa juuret ja vie huomion latvoihin. Kätkee määränpään ja pakottaa katsomaan lähelle.
Pidän sumusta. Se maalaa maiseman utuiseksi ja kiehtovaksi. Kauniiksi, erilaiseksi. Piilottaa juuret ja vie huomion latvoihin. Kätkee määränpään ja pakottaa katsomaan lähelle.
***
Selviytyjäluonne.
***
Minä olen puistossa, hengitän. Linnuista lähtee hurja ääni, en edes arvaa kuinka monta nokkatyyppiä, siipieläintä, räpyläjalkaa, koukkuvarvasta järvellä on. Äänimaisema on upeinta, mitä olen hetkeen kuullut.
***
Minulla tulee kiire kuvaamaan hetkeä, jona lauantai-illan aurinko kylvettää olohuonetta. Rekkukin ihmettelee kummaa valoilmiötä. Tämä onnellisuuden talo.
***
Elämänjälkiä
Annetaan lumen sulaa jotta ruoho pääsee tilalle…
Vaihdetaan sukset pyöriin,
toppavaatteet kevyempiin…
Peipposia liikkui jo viis , puolikuuta kesään siis…
Annetaan auringon sulattaa ja lämmittää, herättää ja virkistää !!!!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)