Keväisen iltapäiväkahvihetken jälkeen.
***
Vedet ovat vapaat.
***
Kerran vuodessa aina 13. huhtikuuta on haaveilupäivä. Kirjoitan ylös ajatuksiani haaveista, tulevaisuudesta ja elämästä. Nyt haaveita ei tunnu olevan. Sanoja on paljonkin, muttei mitään selkeyttä, ei ruusunpunaista. Silloin mietin, kenties olenkin jo onnellinen, elän haavettani. Hetki, jolloin ymmärrän sen. Hetkien pyydystäminen on saanut minutkin kuvaamaan ja tallentamaan ajatuksia. Kirjoittamaan sanoja. Haaveet ovat nyt muistissa.
***
Hetki, jolloin suru on aina syvin ja ilo aina suurin.
3 kommenttia:
Hienosti yhteensointuvat kuvat tänään.
Kiitos, ihanat!
Upea kontrasti ensimmäisen ja toisen välissä. Ihan kuin aikaa olisi pikakelattu.
Kevät on pikakelannut itseään, koska ensimmäisen ja toisen kuvan välillä on reilut 400 kilometriä. :)
Lähetä kommentti