10.4.2011

Susanna



Pidän sumusta. Se maalaa maiseman utuiseksi ja kiehtovaksi. Kauniiksi, erilaiseksi. Piilottaa juuret ja vie huomion latvoihin. Kätkee määränpään ja pakottaa katsomaan lähelle.


***


Selviytyjäluonne.


***


Minä olen puistossa, hengitän. Linnuista lähtee hurja ääni, en edes arvaa kuinka monta nokkatyyppiä, siipieläintä, räpyläjalkaa, koukkuvarvasta järvellä on. Äänimaisema on upeinta, mitä olen hetkeen kuullut.


***


Minulla tulee kiire kuvaamaan hetkeä, jona lauantai-illan aurinko kylvettää olohuonetta. Rekkukin ihmettelee kummaa valoilmiötä. Tämä onnellisuuden talo.


***
Elämänjälkiä


Annetaan lumen sulaa jotta ruoho pääsee tilalle…
Vaihdetaan sukset pyöriin,
toppavaatteet kevyempiin…

Peipposia liikkui jo viis , puolikuuta kesään siis…

Annetaan auringon sulattaa ja lämmittää, herättää ja virkistää !!!!!!

2 kommenttia:

Liiolii kirjoitti...

Minun tämän viikon Hetkeni: juuri äsken kun kuulin peipon laulun ensimmäistä kertaa tänä keväänä.

annika. kirjoitti...

Minä unohdin Hetken jälleen. Alan ehkä kirjoittaa sen lähettämisajankohdan nyt kalenteriin. :)