24.4.2011

Riikka

Hetki jona punaista pyöräili kuvaan ikuistaessani huhtikuun harmautta.

***

Inka

Yön pimeydessä on jotakin pysäyttävää, hienoa.
Polkua pitkin pihasaunan lämpöön,
nauttien löylyistä yksin omien ajatusten kanssa,
ääretön tähtitaivas.
Oma hetki kiireisen päivän jälkeen.
Täydellistä.

***

Ilona V

Tämä on lintujen kaupunginosa. Tämä on ilta-auringon kaupunginosa. Täällä kasvaa lumikelloja keskellä tienpiennarta, keskellä ei-mitään. Taidan olla kotona.

***

Ilona H

Ensimmäinen lämmin kevätpäivä, sunnuntai. Ihmiset tulevat ulos taloistaan. Ulkoa kuuluu ääniä ja sitten taas on hiljaista. Heitä ei näy, mutta ovat kyllä kotona. Ei ole kiire mihinkään. Kaipaan sitä tunnelmaa. 

***

Elämänjälkiä

Kun näemme luonnossa kevään merkit

antaa se taas uskoa ja toivoa

iloa ja valoa omaankin elämäämme.

Kun on pimein syksy, kylmin talvi,

mielikuvat keväästä silmuineen auttavat

mutta nyt ei enää tarvitse kuvitella.

Kevät on tullut, kesä ovella – TERVETULOA!

***

Annika

17.4.2011

Annika

Keväisen iltapäiväkahvihetken jälkeen.

***

Ilona V

Vedet ovat vapaat.

***

Inka

Kerran vuodessa aina 13. huhtikuuta on haaveilupäivä. Kirjoitan ylös ajatuksiani haaveista, tulevaisuudesta ja elämästä. Nyt haaveita ei tunnu olevan. Sanoja on paljonkin, muttei mitään selkeyttä, ei ruusunpunaista. Silloin mietin, kenties olenkin jo onnellinen, elän haavettani. Hetki, jolloin ymmärrän sen. Hetkien pyydystäminen on saanut minutkin kuvaamaan ja tallentamaan ajatuksia. Kirjoittamaan sanoja. Haaveet ovat nyt muistissa.

***

Solen

Hetki, jolloin suru on aina syvin ja ilo aina suurin.

10.4.2011

Susanna

Pidän sumusta. Se maalaa maiseman utuiseksi ja kiehtovaksi. Kauniiksi, erilaiseksi. Piilottaa juuret ja vie huomion latvoihin. Kätkee määränpään ja pakottaa katsomaan lähelle.

***

Sofia

Selviytyjäluonne.

***

Ilona V

Minä olen puistossa, hengitän. Linnuista lähtee hurja ääni, en edes arvaa kuinka monta nokkatyyppiä, siipieläintä, räpyläjalkaa, koukkuvarvasta järvellä on. Äänimaisema on upeinta, mitä olen hetkeen kuullut.

***

Ilona H

Minulla tulee kiire kuvaamaan hetkeä, jona lauantai-illan aurinko kylvettää olohuonetta. Rekkukin ihmettelee kummaa valoilmiötä. Tämä onnellisuuden talo.

***

Elämänjälkiä

Annetaan lumen sulaa jotta ruoho pääsee tilalle…

Vaihdetaan sukset pyöriin,

toppavaatteet kevyempiin…

Peipposia liikkui jo viis , puolikuuta kesään siis…

Annetaan auringon sulattaa ja lämmittää, herättää ja virkistää !!!!!!

3.4.2011

elämänjälkiä


Iloa, väriä, leikkiä, heittäytymistä
-
aikuisenkin arkea piristää jos osaa kuin lapsi heittäytyä nauttimaan hetkistä…

***
Ilona H


Ylläksen tunturijono. Ihminen on pieni täällä. Korkeuden, luonnon kauneus ja pelottavuus samalla hetkellä läsnä.

***

Ilona V

Yllätyn, kun sunnuntaille ei enää riitä sanoja.

***

Inka

Joskus mietin, kuka olen. Tulee mieleen, miksi minä täällä blogimaailmassa pyörin. Vaikken kirjoita omaa sellaista, luen niitä kuitenkin joka päivä. Ja kuitenkin, olen tyttönen vasta, lukiolainen. Sitten ymmärrän, ei haittaa, vaikka erotun. Ikä vain numeroita ja sydämessä olen juuri tällainen. Juuri tällainen. Nyt koeviikko, teehetkiä, kirpputoreja. Pysähtymistä sen äärelle, että maailma on suuri. Ja senkin, että minä olen pieni.

***

Minerva

Pudotan paahdettuja siemeniä lusikasta, kauhon lisää, pudotan. Niin kuin lapsi hiekkaa. Mutta näillä ei ole hiekan ääni, vaan sadekepin kevyt virta. Tänä keväänä tahdon rakentaa sellaisen, sadekepin. Kuulla jyvien rapisevan kuin pisarat peltikatolla.

***

Olina

Pienin jaloin kipität metrin verran maan yllä. Olet ihme, kuljet vetten päällä! Omenapuut kierrät moneen kertaan, vesi tippuu pitkin jääpuikon kylkeä ja sinä naurat. Minäkin, vaikka vajoan joka askeleella.

***

Pikkujutut

Mansikka, kakku, mansikkakakku. Yksi lähestyvän kesän parhaista merkeistä.

***

Unisukka

Minusta tulee kummitäti.