Kaukainen Ameriikan-täti ilmoitti tulevansa meille kylään. Minä en ymmärtänyt, mitä hän meillä tekee, vieras ihminen. Hänellä oli mukanaan valokuvia taloista ja ihmisistä. Hänen isoisänsä oli lähtenyt Suomesta Ameriikkaan paremman elämän toivossa. Täti kertoi, ettei isoisä ollut löytänyt parempaa elämää vaan ainoastaan köyhyyttä ja raatamista. Talo Suomessa ja talo Ameriikassa näyttivät kuvissa samanlaisilta. Isoisällä ei ollut varaa tulla enää takaisin. Niin alkoi uusi sukupolvien ketju, jonka osa on tämä täti, joka nyt tänne ilmestyi. Matkan täytyi olla hänelle tärkeä, koska hän niin päättäväisesti oli meille saapunut. Minua kosketti tuo tarina isoisästä ja hetken jaoin jonkin suuren tunteen tuon vieraan tädin kanssa. Kuvan talo ei liity tapaukseen.
***
Melko täyteläinen eväsretkihetki.
***
Satumetsä ja suon hiljaisuus.
Haaveiden maa.
Unohdettu maailma ja sen rauha.
Aikamoinen aarre ihan takapihan takana.
3 kommenttia:
Hei, tämä oli jo kymmenes viikko, kun jaoimme hetkiä! Huisia. :)
Tulipa muuten mieleen, että voisiko tätä toteuttaa välillä jollain teemalla? Kuvat liittyvät jo nyt yllättävän hyvin samaan teemaan, mutta olisi hauska nähdä, minkälaisia erilaisia hetkiä saamme kokoon erilaisilla teemoilla.
Käytännön toteutuksesta en kyllä tiedä. Kuka keksisi teeman? Tai jos jossain merkinnässä kaikki ehdottaisivat jotain teemaa, ja sitten toteutetaan ne teemat viikoittain jossain järjestyksessä?
Mitä mieltä olette? Siinä olisi jonkinlaista uutta haastetta, jota itse ainakin kaipaan omaan kuvailuuni. :)
Annika, teemaa ovat kaivanneet muutkin, joten kypsyttelen idean toteutuksen jossain vaiheessa.
Lähetä kommentti