Oloni on hauras kuin kuvan kuivattu ruusu.
***
Sofia
Kuokkavieras.
***
Ilona V
En ole ehkä koskaan ollut olemassa.
29.5.2011
Susanna
Oloni on hauras kuin kuvan kuivattu ruusu.
***
Sofia
Kuokkavieras.
***
Ilona V
En ole ehkä koskaan ollut olemassa.
Oloni on hauras kuin kuvan kuivattu ruusu.
***
Sofia
Kuokkavieras.
***
Ilona V
En ole ehkä koskaan ollut olemassa.
15.5.2011
Ilona H
***
Satumetsä ja suon hiljaisuus.
Haaveiden maa.
Unohdettu maailma ja sen rauha.
Aikamoinen aarre ihan takapihan takana.
Kaukainen Ameriikan-täti ilmoitti tulevansa meille kylään. Minä en ymmärtänyt, mitä hän meillä tekee, vieras ihminen. Hänellä oli mukanaan valokuvia taloista ja ihmisistä. Hänen isoisänsä oli lähtenyt Suomesta Ameriikkaan paremman elämän toivossa. Täti kertoi, ettei isoisä ollut löytänyt parempaa elämää vaan ainoastaan köyhyyttä ja raatamista. Talo Suomessa ja talo Ameriikassa näyttivät kuvissa samanlaisilta. Isoisällä ei ollut varaa tulla enää takaisin. Niin alkoi uusi sukupolvien ketju, jonka osa on tämä täti, joka nyt tänne ilmestyi. Matkan täytyi olla hänelle tärkeä, koska hän niin päättäväisesti oli meille saapunut. Minua kosketti tuo tarina isoisästä ja hetken jaoin jonkin suuren tunteen tuon vieraan tädin kanssa. Kuvan talo ei liity tapaukseen.
***
Melko täyteläinen eväsretkihetki.
***
Satumetsä ja suon hiljaisuus.
Haaveiden maa.
Unohdettu maailma ja sen rauha.
Aikamoinen aarre ihan takapihan takana.
8.5.2011
Inka
Auringon laskiessa iltakävelyllä ystävän kanssa. Luonnon ihmeitä ihastelemassa ja ystävyydestä puhumassa. Keskellä viikkoa pysäyttävän ihana hetki.
***
Ilona H
Runo, joka on nuoruusajoista lähtien ohjannut elämääni.
Auringon laskiessa iltakävelyllä ystävän kanssa. Luonnon ihmeitä ihastelemassa ja ystävyydestä puhumassa. Keskellä viikkoa pysäyttävän ihana hetki.
***
Löysin kevään vihreyden viiden ja puolen tunnin junamatkan päästä.
Ilona H
Runo, joka on nuoruusajoista lähtien ohjannut elämääni.
"Laskevan auringon viimeiset säteet
näyttävät tietä
jota mielelläni kulkisin
Tuulen ajamat pilvet
näyttävät tietä
jota mielelläni kulkisin
Lehtien kahina jaloissani
kuiskaa
anna mennä, älä pidätä,
niin löydät tien vapauteen"
(M. Bickel)
Tämän kuvan minä otin tänään.
***
Pitääkö villihanhea väistää? Ovatko äkäisiä? Se on ensimmäinen ajatus, mielessä tarinat kotihanhista, jotka päihittävät parhaat vahtikoiratkin ärhäkkyydessään. Ja toinen: Ovatko ne pari ajasta iäisyyteen? Pidän silmällä rantahiekassa möyrivää lasta ja lähestyvää pariskuntaa. Kaivan kameraa. Huvittavia ne ainakin ovat, tonkivat kaulat pitkinä pohjamutaa, vuoronperään, yhtaikaa. Katsovat meihin ja lähtevät tylsistyneen oloisina jatkamaan matkaansa. Tahtoisin huutaa perään: Älkää tehkö pesää tähän, vaikka rantakaislikko onkin hieno! Ilman lämmitessä täällä on kymmeniä veteen ja takaisin juoksevia, tämä keväinen rauha on väliaikaista, illuusio.
***
Hiukan vihertää, mutta vielä näkee, ei ole lehtipeittoja. Tämä on hyvä aika.
1.5.2011
Annika
***
Täällä metän keskellä myö pelataan synttärijuhlissa jalkapalloa pitkissä kalsareissa, kun aurinko laskee horisonttiin ja varjot pitenevät.
***
Löysin tästä hyvän makuupaikan. Auringon lämpö tulee sopivasti tähän maton reunalle asti. Mikäs tässä on ollessa, oman ihmisen koulukirjat tyynynä. Välillä minä käyn salaa sängylläkin. Sieltä voi tarkkailla, ketä ulkona liikkuu.
***
Kummallista, miten kasvu jaksaa kiinnostaa minua vuodesta toiseen, vaikka se on joka vuosi samaa, joka vuosi samassa järjestyksessä. Ihmisen muisti on lyhyt, pitkän talven aikana ehtii unohtaa elämän, siksi sen edessä joka kevät haltioituu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)