Hiihtoretkellä tuuli oli lempeä, se puhalsi kaislikosta kevään tuoksua. Kotimatkalla valo oli jo vaaleanpunainen.
***
Elämänjälkiä
Vielä ei ole leskenlehtien aika mutta lapsuudesta nämä muistan… lähes varrettomana poimittiin , äidille vietiin juoksujalkaa, se ilo, innostus, ja kevätolo!! Nyt omat pienet lapset poimivat samalla tavalla varrettomina maljakkoon tuotavaksi… Ilolla laitan kaikki veteen, pöydälle - tavoitan oman lapsen sisältäni samalla... Ja se kesäaika – nämä pientareella nähtyään siihen on jo pakko uskoa…
***
Istahdan kiireen keskellä aamukahvin kanssa. Minulla on kirjakasa, jota luen sikin sokin. Tänään luin, että asiat, joista ihminen iloitsee, ovat yksilöllisiä. Edes lottovoitosta eivät kaikki ole iloisia. Joku voi olla pettynyt, että joutuu jakamaan voiton toisten kanssa. Miten me asiat näemmekään - mitä minä näen tänään?
***
Tällä viikolla silmä oli erityisen herkkä ymmärtämään rumaa kaunista.
***
tuuli, viileä tuuli puhaltaa ikkunasta sisään
tuo uuden päivän
saan aloittaa alusta
tuo uuden päivän
saan aloittaa alusta
se
puhdistaa, kantaa
kuljettaa minua
antaa voimaa hymyillä
elää
olen tuulen tyttö
***
Keittiössä häikäisee aamuisin. Suljen korvani viereisen huoneen ääniltä, keskityn minuutin verran kaiken täyttävään valoon. Silmänikin suljen, valo suodattuu luomien läpi. Hengitän syvään, valo lämmittää. Avaan silmät, jaksan taas. Taas täytyy mennä. Voileipä jäi syömättä.
***
Kävin kävelyllä omien ajatusteni seurassa. Tavattiin pajunkissoja.
3 kommenttia:
Piti tulla heti lukemaan ajatuksia, kun saavuin mökiltä kotiin. Kiitos jälleen uusista näkökulmista arkisiin askareisiin!
Onko jossain jo leskenlehtiäkin...! Oh.
Tällä viikolla ehdin pyydystää hetken. Toivon.
Olette ihania, kaikki hetkenne lähettäneet.
Pidän siitä, että nämä ovat kaikki niin erilaisia ja kuitenkin samanlaisia. Ja että joku jaksaa oikein runoillakin tänne - mahtavaa!
Lähetä kommentti